Julkisilla ruokapalveluilla on merkitystä yksilön, yhteisön ja ympäristön hyvinvoinnille. Valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikasta (Ruoka2030 Suomi-ruokaa meille ja maailmalle) visioi, että vuonna 2030 suomalaiset kuluttajat syövät kestävästi ja eettisesti tuotettua kotimaista, maukasta, terveellistä ja turvallista ruokaa. Aluetalous hyötyy paikallisista maatalousyrityksistä ja ruoan tuottajista parantuneena työllisyytenä, maaseutuyrittäjyyden kehittymisenä ja veroeurot jäävät alueelle. Lisäksi ruoantuotanto säilyy kunnassa, jolloin alueen ruokaomavaraisuus vahvistuu.
Suomalaisen ruokapolitiikan tavoitteena on kansallisen ruokaturvan ja hyvän ravitsemuksen takaaminen täällä asuville, joten ravitsemus- ja terveyskysymykset on aina huomioitava kuntatasollakin päätöksiä tehtäessä. Lisäksi suomalaisen ruuan ostamisella ja huoltovarmuudella on suora yhteys toisiinsa.
Hallituksen lähiruokaohjelman tavoitteena oli jo vuoteen 2020 mennessä 20 % lähiruoan käyttö julkisissa ruokapalveluissa. Pohjois-Savossa lähiruoan käyttöaste on vielä vuonna 2023 tilastojen mukaan reilusti alle 10 %, onneksi kuitenkin lihan ja maitotaloustuotteiden kotimaisuusaste on 100 %. Keskimäärin kotimaisten elintarvikkeiden käyttö julkisissa ruokapalveluissa on n. 70 %.
Selonteko suosittaa pitkälle jalostettujen tuotteiden lisäksi julkisissa ruokapalveluissa suosimaan vähemmän jalostettuja perustuotteita. Tietämykseni mukaan kuitenkin ruokapalvelut käyttävät pitkälle jalostettuja elintarvikkeita mm. kypsä peruna, pakastevihannekset, kypsä liha, tuontikala, tuontimarjat ja yksipuolisesti salaattiraaka-aineita unohtaen suomalaiset satokausituotteet tuoreena ja monipuolisena valikoimana.
Sen lisäksi tuotantoprosessit ovat pitkiä, joissa ruoka ensin valmistetaan, jäähdytetään, kylmävarastoidaan, kuljetetaan ja uudelleen kuumennetaan ennen tarjoilua. Tämä ei ainakaan maalaisjärjellä ajateltuna säilytä parhaiten ruoan ravintoaineita ja laatua, varsinkaan kun lähtöraaka-aineina on jo elintarviketeollisuuden kypsät raaka-aineet. Ei ihme, että Rautavaara irtautui in-house -yhtiön tuottamasta ruokapalvelusta.
Ravitsemussuositukset suosittelevat kasvikunnan proteiinien käyttöä lihan sijasta, mutta tutkittaessa kasviproteiinien ainesosaluetteloita, ei voi kuin ihmetellä, kuinka keinotekoisia ja runsaasti E-koodeja sisältäviä suuri osa kasviproteiineista onkaan. Olisiko sieltä valittava käyttöön ne tuotteet, joiden ainesosaluettelo on mahdollisimman lyhyt. Lihan osuuden suositus on pienentynyt ja jos söisimme suosituksen mukaisen määrän lihaa (n 350 g/vk), suomalaisen eettisesti tuotettu liha riittäisi väestön tarpeisiin.
Pohjoismaissa mm. Ruotsissa ja Tanskassa on siirrytty keskuskeittiöiden sijaan takaisin toimipaikkakohtaisiin valmistuskeittiöihin, joissa tuoretta lähiruokaa valmistetaan tuoreista raaka-aineista lähellä. Kuntatasolla kestävästi ja eettisesti tuotettua kotimaista, maukasta, terveellistä, turvallista ja tuttua lähiruokaa tulee arvostaa ja ruokaan satsattu raha luo Suomeen ja Pohjois-Savon alueelle hyvinvointia, ennalta ehkäisee sairauksia ja ennen kaikkea maistuu vauvasta vaariin. Koululaisten ei olisi tarvetta hakea kilpailevaa, epäterveellisempää vaihtoehtoa.